tiistai 4. syyskuuta 2012

Maaseutulaitteisto

Telewell'in nettitikku ja tukiasema ovat koko kesän olleet testikäytössä. Marketin poistokoneen kanssa yhdessä ne ovat huolehtineet yhteyksistä maaseutuasunnollemme. Laitteiden toiminta on ollut olosuhteisiin nähden tyydyttävää eikä lisäsäätöjä ole tarvittu. Jossain vaiheessa laitteet siirtyivät huoneen nurkasta kylmään varastoon. Hiljattain siirsin koko sortimentin sisälle siivouskomeroon, suojaan tulevilta talven pakkasilta. Siellä ne suorittavat nyt pyydettyjä palveluita, ovat näkymättömissä eivätkä häiritse arkea - ”hiljaista kuin Orimattilan villatehtaassa”, kuten entinen huutokaupanpitäjä pruukasi sanoa.

Kun sähkön säästäminen näyttää olevan yksi elämän tarkoituksista, on systeemini rakennettu niin, että tarvittaessa virrat katkeavat yhdellä napin painalluksella. Kyseinen nappi on Tuta S30 kytkin, jota komennan kännykällä esimerkiksi Tampereelta. Olisi kätevää hoitaa kameran ethernet-yhteys datasähköpalikoilla, mutta em. säästösyistä olen opiskellut kaapelointiasioita. Ennen pitkin huoneen nurkkia kulkeneet kaapelit on nyt korvattu kiinteästi (ja siististi) asennetuilla. Tarvittavat työkalut ja tarvikkeet löytyivät Tampereen Elektorista ja nyt katson olevani paitsi Fuerteventuran vuohien konelypsyn myös tämän alan erikoisasiantuntija. Kun perheemme näyttötutkintomestari (rouva) on hyväksynyt toimet, ei asiasta liene epäilyksiä.

Niinpä. Mikään ei ole koskaan valmista. Erityisen keskeneräisiä ovat harrastelijan viritykset. Kamerahan tarvitsee sähköä. Ensimmäisessä protoversiossa sähkökaapeli kulkee nurkkia pitkin siivouskomerosta kameralle. Kun olohuonenäkymä ei ollut oikein ”esteettisesti kaunis”, mietin miksei kameran tarvitseman sähkön voisi tunkea myös kulkemaan ethernetiä pitkin, jolloin ei tarvittaisi muuta kuin juuri se ethernetkaapeli. Ongelmana on se, että kameran pitäisi ymmärtää, että nyt sähkö tuleekin ethernetin välityksellä. Käyttämäni ip-kamera Opticam ei tätä ymmärrä. Pojaltani sain kokeiluun Planet-nimisen valmistajan poe-kameran (power over ethernet). Tietoa poe-järjestelmästä löytyi Internetistä. Tein Googlen haun ”poe”. Kolme ensimmäistä osumaa olivat Edgar Allan Poe – amerikkalainen runoilija ja kirjailija, Anne "Annie" Decatur Danielewski – amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä sekä Power over Ethernet. Tutkittuani tarkasti kaksi ensimmäistä pääsin itse asiaan. Vielä piti selvittää, mistä saada sähkö ethernetkaapeliin. Tarvitaan injektori liittämään sähkö mukaan kaapeliin. Verkkokauppa.com'ista löytyi noin viidelläkympillä hiukan tikkuaskia isompi palikka, joka käyttää omaa pikku muuntajaansa sähkön saantiin ja jonka toiseen päähän liitetään ethernetkaapeli tukiasemasta ja toiseen päähän kameraan menevä ethernetkaapeli. Tämä kamera on kotonamme ollut ”mopovahtina”. Ethernet-yhteys tietokoneelta välitettiin kylmässä varastossamme olleelle kytkimelle datasähköpalikoilla ja kytkimestä kameralle injektorin kautta. Toimi. Ulkona jännikset, oravat ja harakat ihmettelivät, miten kamera oikein saa sähkönsä.

Haaveenani on laajentaa kokeilua vielä siten, että otan kaapelin toiseen päähän mukaan splitterin, joka välittää sähkön tavalliselle ip-kameralle. Verkkokaupasta sellainenkin löytyisi hintaan 35,90 euroa. Saa nähdä.

Syyskuussa 2012
Hannu Haapasaari

Liitän tähän muutaman kuvan konesalistamme täällä maaseudulla ja muusta laitteistoon liittyvästä.

Siivouskomero konesalina

Musta laatikko on marketin poistomyynnistä halvalla ostettu Packard Bell, käyttöjärjestelmänään Ubuntu 12. Laitteisto on automatisoitu käynnistymään, kun virrat kytketään.











Laitteiston hallinta

Etähallinnan lisäksi tarvitaan joskus myös hallintaa paikallisesti. Silityslauta on silloin tärkeässä roolissa tietokonepöytänä. Vihreä valo nettitikussa viestii mobiilipalvelun laadusta.











Kytkin Tuta S30

Hän määrää koko laitteiston sähkönsaannin, kun isäntä pyytää palvelua 120 kilometrin päästä tai vaikkapa vähän kauempaakin – tai lähempää.











Opticam katselee pihalle

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Selaimella ja skripteillä

Mobiiliyhteyden päässä oleva etäkoneeni tarvitsee joskus ylläpitoa. Itse mobiilidatayhteys tarvitsisi huomattavan parannuksen, mutta se on ihan toinen juttu. Etäkäyttöohjelmalla (Teamviewer) voin hyvin suorittaa ylläpitotoimia. Näillä uusien ”huidottavien” tablettien käyttiksillä em. ohjelma on aika tahmea käytettävä, käyttö on kömpeloä. Windows- ja Linux- käyttiksillä tehtävät sujuvat jouheammin. Tabletti taas on mukava ottaa mukaan reissuille. Sen akku jaksaa pitkään ja ”joka miehen” pikku asioissa se on kyllä kätevä. Sekä tabletissani, että HTC-kännykässäni on käyttöjärjestelmänä Android. Se on aika suljettu käyttis, jolla siis hyvin sujuvat tietotekniikan käyttäjän yksinkertaiset päivittäiset toimet. Vaativammat etätehtävät joudun suorittamaan maaseutukonettani netin kautta komentaen. Kun etäkoneeni käyttöjärjestelmänä on Linux, Ubuntu 11, on sen komentaminen ja säätäminen periaatteessa yksinkertaista. Käynnistät vain etäkäyttösovelluksen, ja teet homman, jos verkkoyhteys pysyy hengissä. Mutta entä se Android tai Applen OS. Mietin miksi käynnistäisin koko etäkäyttöarsenaalin. Voisiko jokin tehtävä hoitua vähemmällä.

Etäkäynnistyksellä tarkoitan tässä etäkoneen jonkin ohjelman käynnistystä. Löysin Adroid-nettikaupasta sovelluksen Remote Launcher. Marketin nimi oli muutettu nimeksi ”Play-kauppa” (”Google play”), kuvannee nykytrendejä – mikä pyhäinhäväistys. Tälle löydetylle etäkäynnistäjälle piti sen jälkeen löytää Linux'issa toimiva etäpari. Linux'in Symantic pakettienhallinnasta ei tässä ollut apua, mutta googlaamisesta oli. Löytyi Remote-Launcher-Server. Asentaminen ei ollut kovin monimutkainen juttu. Tämä serveri saa osaamisensa (ominaisuutensa) yksinkertaisesta ohjaustiedostosta, johon koodaat tarvitsemasi etätoiminnat. Kun tiedosto ja nettiyhteys ovat kunnossa, niin Android-tabletin tai -kännykän Remote Luncher'illa voi suorittaa ao. etätoiminnan. Esimerkiksi etäkoneen voi komentaa päivittämään jotain tarpeellista, vaikkapa etäkoneelle rakennetun nettisivun peukalokuvat. Asia näyttää perin yksinkertaiselta, ja onkin sitä. Tämä tapa soveltuu tehtäviin, joissa ei tarvitse välittömänä palautteena nähdä etäkoneen antamaa tulostetta. Tilanne saattaa muuttua monimutkaisemmaksi, kun esimerkiksi mobiilipalvelu milloin tahansa vaihtaa ip-osoitteen, jolla etätukiasema on yhteydessä Internetiin. Tällaisessa tapauksessa tukiasemani lähettää kännykkääni tekstiviestinä uuden ip-osoitteen. Yhteyden korjaus vaatii omat toimenpiteensä ja lyhyen odottelun. On siis tarpeettoman monimutkaista vaikkakin olen valmistellut etäkoneeni Remote-Launcher-Serverin tämän ongelmatilanteen varalta. Huomaat, että tässä tarvittiin välttämättä palaute, uusi ip-osoite ja palute on ulkoistettu kännykän tekstiviestipalvelulle. Monet yksinkertaiset etäkäynnistykset voin kyllä hoitaa Android'in Remote Launcher'illa.

Mietin voisinko käyttää selainta etäkäynnistystehtäviin. Oletus oli, että voisin. Myös yksityiskäyttäjille ja harrastajille sopivat pilvipalvelut ovat pikku hiljaa lisääntyneet ja kehittyneet. Tavoittelematta millään tavalla pilvipalvelun ideaa, tuntuu luonnolliselta, että harrastajakin voisi kehittää jotain samaan tapaan. Siispä ajatus etäkoneen komentamisesta selainta käyttäen tuntui hyvältä idealta. Sopivilla etäkoneen skripteillä voisi käyttö olla niin helppoa, että se tuntuisi myös kännykällä luontevalta.

Etäkoneeni kamera kerää kuvia koneen kiintolevylle liikehavainnoista. Jos olisimme keskellä riistan paljoutta, se kai olisi riistakamera. Kuvien keräämiseen se ei tietenkään tarvitse nettiä, vain sähköä ja vähän väkisin koneelle väännettyä älyä. Linux-koneeni hakemistosta voin toki etäkäytöllä saada kuvatiedoston sisällön näkyville, mutta se mitä tulee näytölle on hiukan onnessa, koska kuvien nimet hakemistolistauksessa eivät ole millään lailla havainnollisia. Siispä ensiksi tein yksinkertaisen bash-skriptin, joka koostaa nettisivun peukalokuvineen. Selaimella voin tuolta sivulta klikkaamalla saada kuvan näkyviin. Pienestä peukalokuvasta (thumb nail) voin tehdä valinnan kuvan näyttämisksi. Bash- tai shell-skriptit ovat komentokielisiä, usein hyvinkin lyhyitä kuvauksia halutusta. Skriptissäni on vain muutama rivi, mutta asiaan vihkiytymättömälle se on aika kryptinen. En siis rasita lukijaa sillä enempää. Ehkä sitten joskus kerhoillassa voimme perehtyä asiaan enemmän. Skripti kirjoittaa palvelimen hakemistoon html-sivun, esim. ”kuvat.html”. Jos nettiyhteys on kunnossa, palvelin lähettää sivun selaimelle ja sivulta voi tavalliseen tapaan klikata haluamansa kuvan. Kuvien lisääntyessä palvelimella pitää nettisivun tiedosto päivittää, samalla skriptillä tietenkin, jotta myös uudet kuvat saadaan nähtäviksi.

Päätin yksinkertaistaa tämän kuvasivun katselua niin, että pyydettäessä sivua nähtäväksi, skriptit rakentavat sen sillä hetkellä olemassa olevista kuvista. Sivua ei siis ole ollenkaan olemassa ennen kuin sitä tarvitaan. Muistan joskus huvitelleeni yhdessä matikan oppilaitteni kanssa ajatuksella ”tiedätkö, että takkisi on olemassa käytävän naulakossa, jos et näe sitä luokasta”, mutta sehän on taas toinen juttu. Sivun koostamiseen tarvitsin bash-skriptin lisäksi sivunkuvauksessa hyvin suosittua php-kieltä. Tämäkin skripti on hyvin lyhyt. Ei muuten mitenkään tavatonta arkielämässäkään, siis usemaan ilmaisutavan käyttäminen yhtä aika – oma puhekieli, elekieli, sivistyssanat, murteelliset tai vierasperäiset ilmaisut. Rakentelin muutaman vastaavan skriptin palvelimen hallitsemiseksi. Nyt voin suorittaa suoraan kännykällä joitain toimia, joihin ennen piti käynnistää etäkäyttöohjelma. Kun mobiilipalvelu vaihtaa tukiaseman nettiin pääsyssä tarvittavan ip-osoitteen, voin kännykän tekstiviestinä saadulla osoitteella tyyliin ”paas päivittäin pari nimipalvelua” (suomennettu php-skriptin nimi) saada yhteydet taas kuntoon ja ilottelu jatkuu. Pelkästään kännykkää käyttäen voin myös esimerkiksi luoda päivän hakemiston kameran kuvia varten. Palvelinhan tietää kyllä oman päiväyksensä, joten toiminto on automatisoitu – pyytää pitää. Samoin voin kopioida koko päivän kuvasaaliin em. hakemistoon. Tässäkään ei käyttäjän tarvitse olla selvillä päivien kulusta. Ehkäpä jotain ihan hyödyllistäkin voisi näin toteuttaa, mutta epävarmasti toimivat mobiilidatayhteydet opettavat varovaiseksi. Enpä perustaisi 10000:n yksilön kanalan automaatiota mobiiliyhteyden varaan, jos en muutenkaan. Jossain kerhoillassamme voimme ehkä palata asiaan demojen (ja mahdollisten demoefektien) muodossa.

Vappua odotellessa 2012
Hannu Haapasaari

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Langatonta – langatonta 

Kokeilut toimivien nettiyhteyksien aikaansaamiseksi hankalissa maaseutuoloissa ovat edistyneet. Tämän hetkinen toteutus vapaa-ajan asunnossamme saanee kelvata toistaiseksi. Harrastajallahan harvoin mikään on valmista, edes melkein valmiissa maailmassa. Onnistuin löytämään hyvin toimivan laiteyhdistelmän. Nettitikku on Telewell 3G HSPA+. Se on kytketty Telewell'in reitittimeen TW-EA510 v3 ( c ). Aikaisemmin kokeiltuihin laitteisiin verrattuna tällä yhdistelmällä on mahdollista toteuttaa pari uuttakin toimintoa. Voin tekstiviestikomennolla buutata tukiaseman estämättä muiden laitteiden sähkönsaantia. Olen säätänyt tukiaseman lähettämään oman ip-osoitteensa tekstiviestillä. Näiden lisäominaisuuksien käyttöön saamaiseksi piti tukiaseman ohjelmisto päivittää sopivaan versioon, alkuperäinen firmware oli hiukan köyhempi. Tämä nopeasti ja lyhyesti kerrottu vaati aika paljon kaikenlaisten ”pikku juttujen” penkomista. Netti on korvaamaton. 

Laitteiston käynnistyminen ja toiminta on kokeiluissa osoittautunut vakaaksi. Soitettuani kännykällä gsm-pistorasiani numeroon laitteisiin kytkeytyy sähkö. Nettitikku ottaa automaattisesti yhteyden Internetiin ja tukiasema muodostaa lähiverkon. Tietokone ja ip-kamera on liitetty tukiasemaan kaapelilla. Myös paikallinen kodin wlan on käytettävissä. Aikaisemmin olen kuvaillut tietokoneen automaattiseen käynnistymiseen liittyviä asioita.

Käynnistyssoiton jälkeen saan parin minuutin kuluttua kaksi tekstiviestiä. Toinen ilmoittaa virran kytkennästä ja toinen kertoo tukiaseman julkisen ip-osoitteen. Palvelimeni käynnistysskripti on päivittänyt laitteiston julkisen  ip-osoitteen myös palveluun dy.fi, joten voin selaimellakin katsella kameran ottamia kuvia. Etäkäyttöohjelmalla pääsen käyttämään maaseutukonettani. Etäkäytöllä olen tehnyt laitteistolle lisää säätöjä. Samoin olen sillä katsellut kameran live-lähetystä. Porttiohjauksia live-lähetystä varten pystyn etäkäytöllä toki tekemään, mutta kameran kaapeli pitää joskus käydä ihan paikan päällä kytkemässä toiseen porttiin tukiasemassa. 

Entäpä kun nettitikku vaihtaa tukiasseman ip-osoitteen yht'äkkiä, milloin sattuu. Kännykkäni saa siitä tekstiviestillä ilmoituksen. Klikkaamalla HTC-kännykkäni saamaa numeerista ip-osoitetta pääsen siitäkin suoraan katsomaan kännykällä kameran nettisivua ja tallenteita. Etäkäytöllä pääsen yksinkertaisella skriptillä päivittämään ip-osoitteen myös dy.fi palveluun. Huonon mobiilidatayhteyden ja osoitteiden satunnaisen vaihtelun takia mobiilipalvelun tarjoaja ei tosiaankaan saa kiitosta, mutta harrastaja pystyy näin temppuilemalla tietokoneen maaseutukäyttöön. Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että myipä palveluntarjoaja kuinka monta geetä (2G 3G, 4G, LTE) tahansa, syrjäkulman asuja saa tyytyä juuri ja juuri toimiviin palveluihin. Laitteet kyllä toimivat, mutta yhteydet eivät ole tätä päivää. 

Kuitenkin on mielenkiintoista seurata ”talvisään” palaamista jo melkein keväisiin maisemiin. Eilen kaksi henkilöä näkyy käyneen soittamassa ovikelloamme. Uskonnollinen valistus ei välittynyt etänä 120 kilometrin päähän kameran katselijalle.

Onnistuin hankkimaan liikkeestä Verkkokauppa.com lähetin- vastaanotinparin HD-kuvan siirtoon tietokoneelta olohuoneen telkkariin. Laitteisto on nimeltään Asus Wavi. Se ei tarvinnut mitään säätöjä, vaan lähti toimimaan vaivattomasti. Voin katsella langattomasti tablettini videokuvaa telkkarin näytöllä tai vaikkapa naapurihuoneen linux- palvelintani langattomalla näppäimistöllä ja hiirellä ohjaten. Linux- palvelimen etäkäyttö sohvalta telkkariruutua katsellen ei sekään ole kovin hankalaa akrobatiaa. HDMI-liitäntöjen ansiosta myös ääni välittyy. En ole päässyt kokeilemaan monikanavaista äänen siirtoa, koska nuo laitteet puuttuvat meiltä. No musiikkia ymmärtävä saa kuuntelukokemuksensa nuottikuvastakin vaikka melko arkaaista se sentään olisi. Nämä Asus'in laatikot pystyvät välittämään muidenkin HDMI- liitäntäisten medialaitteiden antia. Mukavuuden lisääntyessä kuntoilu vähenee ja painovoiman vaikutus näyttää tehostuvan, henkilövaa'an jousen kuoleentumisesta päätellen.

Tampereella helmikuun alussa 2012
Hannu Haapasaari

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012


Itsepalvelu- vai palveluyhteiskunta

Palveluyhteiskunnan kehittyessä näyttää siltä, että palveltava saa yhä enemmän palvella itseään. Kielen kehittyessä sanat ja ilmaisut saavat uusia sisältöjä ja merkityksiä. Kielen taju muuntuu pikku hiljaa. Miten mahdat mieltää sanan palveluyhteiskunta merkityksen, ehkä siten, että sinua palvellaan – tai sitten niin, että suurin osa töistä on palvelun luonteisia.

Silloin tällöin pahoitellaan sitä, että kahvilakulttuuri hengittää vähän pihisten. Kaupunkioloissa esimerkiksi kahvilatilojen vuokrat nousevat niin, että on vaikeuksia palvelun järkevässä hinnoittelussa. Kahvikuppi maksaa liikaa monen mielestä. Vertailukohteena tosin on usein marketin tarjouskahvista keitetty oma kupillinen. Linux-kerhon pikku porukka kokoontuu silloin tällöin myös kahvilassa. Viihtyisän ympäristön lisäksi muutamassa niistä on ollut käytettävissä myös langaton verkko, ilmaiseksi – siis kahvilapalvelun lisäpalveluna. Niin, onhan myös kahvi ollut ihan hyvää, aivan muuta kuin pikabaarin automaatista pahvimukiin lirutettu.

Pankkipalvelut ovat yhä laajemmin maksullisia samalla kun asiakas joutuu pankkiasioissa yhä enemmän palvelemaan itseään. Onko palvelua se, että asiakas saa automaatilta käteisrahansa. Vielä on varsin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat nostaa rahansa pankin tiskiltä oikean ihmisen avustamana, mutta kun syrjäkylän konttori on lakkautettu ja lähin pankkitoimihenkilö on vaikkapa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Kaupungissa voit joutua samaan tilanteeseen, koska lähikonttorisi käteispalvelut on lakkautettu. Kun käytät automaatteja, palvelet itse itseäsi. Sama pätee pankkipalveluihin netissä.

Olen joitain kertoja asioinut huoltoasemalla ihan palveltavana. Kotimaan maaseutuhuoltikalla ostin autonpesun. Palveluhenkilö suoritti käsin huolellisen esipesun, antoi sen jälkeen pesurobotin tehdä karkean työn ja lopuksi tarkisti tuloksen, korjaili vähän ja kuivasi. Miellyttävä palvelukokemus ja erinomainen työn tulos. Ulkomaan matkoilla on useimmiten huoltoaseman palveluhenkilö suorittanut tankkauksen – ihan mukavaa. On aika moinen kontrasti siihen, että kyyristelet kylmän aseman automaatilla peitellen tunnusluvun näppäilyäsi, ettei vain rikollinen tavalla tai toisella kaappaa tietojasi. Edistys on toki tärkeää ja hienoa, mutta asioilla on puolensa.

Maalaiskaupassa oli ennen vanhaan tuoli tai peräti penkki, jolla asiakkaat voivat levähtää, istuskellen ja maailmaa parantaen. Asiakkaalla ei ollut kiire, ei myöskään kauppiaalla. Nykyajan supermarketissa voi olla tilaa hehtaarikaupalla, mutta harvemmin penkkiä, millä levähtää, mihin istahtaa jutustelemaan. Tavarat ovat hyvin esillä ja ostoskärry kulkee. Palveluhenkilökin löytyy neuvomaan, missä etsimäsi tavara tai hyödyke on. Onneksi aika harvoin sentään opastusta tarvitseva saa vastauksen ”siellä niitä on hyllyssä”. Asiakasta palvellaan myös palvelutiskiltä, mutta paljon on omassa varassa. Palvelualttius vaihtelee erittäin paljon, samoin palveluhenkilöiden asiantuntemus. Kivijalkakaupat ovat melkein hävinneet tai muuttuneet ostoskeskusten pikku myymälöiksi. Melko uutta suuntausta asiakkaiden palvelussa edustavat tavaratalot ja muutaman kaupparyhmittymän marketit ja supemarketit. Viinakauppaan ei tarvitse nykyään mennä lakki kädessä. On jopa mahdollista alan valintamyymälässä etukäteen varata asiantuntijaopastus.

Entiaikaan palvelua oli runsaasti tarjolla, nyt sitä kyllä saa etsimällä – joskus vain vaatimalla. Kunnallisia palveluja on edelleen runsaasti, jopa runsaammin kuin ennen. Tosin usein on niin, että palvelu on, mutta se ei ole käytettävissä. Pikaisen avun tarvitsija joutuu valitettavan usein hakemaan apunsa terveyskeskuksen sijasta yksityislääkäriltä. Ääritapauksissa apua tarvitsevaa kierrätetään kunnalliselta luukulta toiselle. Hallintoalamainen juoksee kuuliaisesti, koska tarvitsee sen mitä on hakemassa. Pahimmassa tapauksessa hän saa vain rahalla sekä apunsa että asiallisen kohtelun ja statuksensa kansalaisena. Palveluja myös tyrkytetään, kyllästymiseen asti. Kännykänomistajan riesana ovat liian usein sähkö- puhelinliittymä- ja lehtikauppiaat. Työtäänhän he toki tekevät, mutta liika on liikaa. Onneksi on katsottu tarpeelliseksi tarkistaa lainsäädäntöä tältä osin. Vielä pitkään saamme varmaankin odottaa tilannetta, jossa puhelimen soidessa ei tarvitse arvailla, onko tulossa myyntipuhelu vai ”hei missä olet”-puhelu.

Palvelujen tarpeessa ja saatavuudessa on eroja ajasta toiseen. Kirjoittajan on vaikea kuvitella, miten tämän päivän nuori palvelun tarvitsija voisi todella hahmottaa juuri mitään 40- tai 50-luvun tilanteesta. Elämäntyyli on kerta kaikkiaan erilainen kuin silloin – samoin tarpeet ja mahdollisuudet. Jotain entisestä kaipaa kyllä takaisin, mutta ei sitä kaikkea.

Mietteitä maaliskuussa 2012
Hannu Haapasaari

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Windows kasi beta

Päätin ottaa kokeiluun Windows 8 beta-version. Miksi. Kun sen oletustyöpöytä näyttää vähän saman laiselta kuin on kännykässä Nokia Lumia. Pitäisikö siis ottaa käyttöön myös Lumia, entisen HTC:ni tilalle. Itse asiassa me odotamme, että uusi olisi aina jollain tavalla parempi kuin entinen. Windowsin eri versioiden vähitellen kehittyessä paremmiksi on myös käyttäjän pinnaa koeteltu. Käyttikset ovat kasvaneet ja samalla on niiden hitaus tupannut lisääntymään. Möhkö on tahmeampi kuin ketterä pikku kirppu. Tahmeuden huippusaavutus lienee ollut Windows Vista. Toimihan se tietenkin kohtuullisesti, kun piti sovellusten määrän pienenä ja siivosi kaiken aikaa. Tämä uusi varmaankin on erinomainen - saa nähdä.

Windows 8 kokeiluversio löytyi netistä helposti ja Elisa-neiti oli suosiollisella päällä 2.5 gigan latauksen aikana. Ubuntun poltto-ohjelmalla tein käynnistyvän DVD:n. Tuttu työkalu tahkosi eikä aikaakaan kulunut kohtuuttomasti. Valitsin koneeksi vanhan Acerin läppärin, johon olin Vistan lisäksi asentanut Linux Peppermintin. Jos homma jotenkinkaan onnistuu, läppäri kulkee sitten mukana myös maaseudulle. Siinä on ihan hyvä näyttö ja kohtuullisesti vääntöä.

Asennus pyörähti käyntiin. En kertonut asennusohjelmalle tai koneelle tai kellekään, että olin ajatellut jättää mahdollisen kompastusesteen, Linux-windows dualbootin, asennuksen haasteeksi. Siis suoraan vain toimiin ilman mitään valmisteluja. Melkein voisi veikata, että useimmin uuden jakelun asentamiseen tarvitaan ainakin kaksi konetta. Se toinen on "varalla" ongelmien selvittämiseen netin avulla. Windowsin asennuksella on tapana kysyä ns. "Product key":tä. Tämä oli uskollinen tavoilleen. Kokeilin ensin ilman PK:tä ja sitten heittää kyselykenttään jotain ja viimeksi erään omistamani Windows:in PK:tä. Olin jo valmiiksi asennoitunut käymään netissä, mutta yrittäähän pitää, kun työn alla oli ilmainen kokeiluversio. Eipä ollut Bill Gatesin porukka hukannut vainoharhaisuuttaan. PK löytyi netistä ja asennus nytkähti eteenpäin.

Windows on aina ollut vähän kuin Euroopan omistaja, vaikka onkin amerikkalainen. Se on rymistellyt asennuksen alusta loppuun tyylillä "pois alta risut ja männynkävyt". Siis kaikki muu sileäksi. Asennusohjelma antoi valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen olisi säästänyt olemassa olevia käyttäjän tiedostoja - toinen ei. Valitsin ensin mainitun. Samalla muistui mieleen vanha suomalainen sanonta "Kokenut kaiken tietää". Epäilin, ettei vaan toteutuisi sen jatko "vaivainen kaikki kokee". Niinhän siinä kävi ettei siitä mitään tullut. Asennus eteni ja kahvipannu pulputti. Kun työmaalla sitten oli hiljaista, piti tarkistaa tilanne. Homma oli juuttunut ja sanoma oli suunnilleen niin, ettei asennusta voida jatkaa. Siispä käyttöön suunnitelma kaksi. Annetaan asennuksen putsata levystä osio. Tässä olisi huolellisuus ja lukutaito saattanut auttaa. Kun minulla ei kumpaakaan ollut riittävästi, pysähtyi asennus seuraavaan ongelmaan.
Tämän jälkeen väärinkäytin vähän erästä vanhaa Linux:in asennus-CD:tä. Aloitin Startcom Enterpise:n asennuksen niin, että jakelu saisi käyttöönsä koko kiintolevyn. Kun se oli saanut levyn formatoitua, katkaisin homman ja aloitin Windows 8:n asennuksen alusta. Nyt ohjelmalla olisi käytettävänään koko levy eikä minulla mitään sen vanhoista tiedoista. Ohjelma huomasi, että linux oli tehnyt liian pienen osion asennusta varten ja että se lisäksi oli väärää tyyppiä. Olisi pitänyt olla NTFS. Osion muokkaus sujui vaivattomasti asennsuohjelman omien valintojen avulla. Kaiken kaikkiaan aika monien "pikku juttujen" jälkeen kasi oli kuta kuinkin käyttövalmis. Helpoin tapa tehtävän suorittamiseksi olisi kantaa kaupasta kotiin uusi kone jossa on valmiina uusi käyttis. Virallinen jakelu tullee aikanaan, joskus vuoden lopulla, sisältämään ongelmattoman ja selkeän asennusohjelman. Jos entinen käyttis on ollut jokin Windows etkä piittaa vanhojen tietojen menetyksestä, niin ei muuta kuin rahat tiskiin ja menoksi. Harrastaja hakee mielellään ilmaisen kokeiluversionsa koneeksi jonkin epäkelvon vanhan louskun, että haasteet tulevat  tutkituiksi ja voitetuiksi.

Kaupallisuus on enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä kaikissa nykyohjelmissa ja järjestelmissä. Näin on myös kasissa. Lukija ja kokeilija voi itse arvioida asiaa esimerkiksi Windows 8:n uuden  työpöytänäkymän perusteella. Vähän aikaa suhattuani uutuuden näkymissä ja ikkunoissa, kokeilin löytyisikö käyttömahdollisuuksia vanhoille tutuiksi tulleille ohjelmille. Työpöydän perinteisempään näkymään asensin mm. seuraavia tuttuja sovelluksia: Firefox, TotalCommander, IrfranView, OpenOffice, VirtualBox sekä otin käyttöön Apachen ja ftp-palvelimen. Tämä toinen näkymä näyttää ihan siedettävältä - itse asiassa samalta kuin edellisissäkin Windowseissa. Ei huono. Se mainittu toinen tietokone, halpa pikku Acer Ubuntuineen, on ollut käytössä tämän teksin kirjoituksessa, kun kasibeetasta puuttuu skandinäppäimistö. Selailija-musankuuntelija-videoidenkatselija pärjää tässä vaiheessakin alkuperäiskasilla.

Maaliskuun alussa 2012
Hannu Haapasaari

perjantai 3. helmikuuta 2012


Nettitikku automaattisesti

Olen vähän aikaa käyttänyt prepaid mobiililaajakaistaa etäkoneen nettiyhteytenä. Yhteyden toimivuus täällä vähän syrjempänä on ollut odotusten mukaista. Tampereen Pappilan alueellakin jopa kännykän kuuluvuus on ollut vähän mitä sattuu. Lähikäytössä nettiyhteys on ollut surkea, etäkäytössä vielä surkeampi. Ilmeisen turha toiveeni on ollut, että palveluntarjoaja panostaisi todella muuhunkin kuin markkinointiin ja asiakkaiden kalasteluun kilpailijoilta. Sitä odotellessa harrastajalla on ollut haasteita ja ilmeisesti parempien aikojen odotus tulee jatkumaan niin kauas kuin silmä siintää. Mutta harrastajalle haasteet ovat tärkeitä.

Täällä vapaa-ajan asunnossamme on ollut käytössä langaton kotiverkko, tukiasemanaan joko HTC kännykkä tai myös mobiiliyhteyteen pystyvä halpa reititin Jensen, ostettu aikanaan Gigantin poistomyynnistä. Se suostui yhteistoimintaan vain modeemin Huawei e220 kanssa, tai sitten en oikein osannut. Kokeilin paria muutakin tukiasemaa. Tulokset eivät olleet rohkaisevia. Ajattelin lisätä hiukan haastetta ja aloin tutkia mahdollisuutta ottaa nettiyhteys tikulla suoraan ja automaattisesti koneen käynnistyessä. Hanke taitaa poikia uuden haasteen, Linux-koneen säätämisen tukiasemaksi – sitten joskus.


  
Arvelin, että uudemman nettitikun, Huawei e1554, suorituskyky olisi parempi. Näin taitaa ollakin, mutta jostain kummasta syystä se ei kuitenkaan tosiasiassa paranna tarjottua mobiiliyhteyttä sinänsä. Siihen on tyytyminen.
Etälaitteiston muutoksen myötä kaapeliviidakko harvenee kahdella kaapelilla, ethernet-kaapelit ja ip-kameran virtakaapeli palaavat sisustusta koristamaan, jos joskus onnistun Linux-tukiasema -hankkeessa ja otan ip-kameran taas käyttöön.

Laitteistonani on pieni ”sikaarilaatikko” Packard Bell, ostettu Citymarketin poistomyynnistä ja varustettu käyttöjärjestelmällä Ubuntu 11.10, kymmenen euron USB-kamera - ostettu Ohlsonilta ja Huawei e1554 yhteytenään Saunalahden prepaid mobiililaajakaista. Laitteiston etäkäynnistys tehdään GSM-pistorasialla Tuta S30. Pistorasiaa lukuun ottamatta halpaa tavaraa. Prepaid-liittymät kuluttavat vain, kun niitä käytetään. Säästöllä, joka saadaan kiinteään laajakaistaan verrattuna voin joskus ostaa mopoauton.

Mobiili nettiyhteys muodostetaan Ubuntussa tavallisimmin graafisen NetworkManagerin avulla. Etäkäynnistyksessä kaiken pitää olla automaattista. Käyttäjä ei voi pistäytyä vastaamassa vuorovaikutteisiin yksityiskohtiin – ei edes kuittaamassa jotain.

Koneeni ottaa nettiyhteyden ohjelmalla wvdial. Jos se ei ole koneessasi vielä käytössä, sen voit asentaa vaikkapa graafisella synaptic pakettien käsittelyohjelmalla. Tarvitaan myös ohjelma wvdialconf, joka kirjoittaa tiedoston wvdial.conf. Tätä modeemin ohjauteidostoa joutuu editoimaan. Se käy kätevästi komentoriviltä komennolla sudo gedit /etc/wvdial.conf. Minun editoitu tiedostoni on seuraavan lainen:

[Dialer Defaults]
Init1 = ATZ
Init2 = ATQ0 V1 E1 S0=0 &C1 &D2 +FCLASS=0
Modem Type = USB Modem
Baud = 460800
New PPPD = yes
Modem = /dev/ttyUSB0
ISDN = 0
Phone = *99#
Password = a
Username = b
stupid mode = 1

Huomaat, että modeemin ohjaukseen ovat vieläkin käytössä Hayes:in AT-komennot. Ohjelman wvdialconf tekemään alkuperäiseen ohjaustiedoston malliin olen muuttanut muutaman kohdan. Huomaa: Käytettäessä ohjelmaa wvdial Saunalahden mobiililaajakaistassa salasana ja käyttäjän nimi vaaditaan, mutta ei ole väliä, mitkä ne ovat - siksi esim. a ja b. Kun tiedosto on editoitu ja tallennettu, voidaan kokeilu yhteyden muodostamiseksi aloittaa. Yhteys voidaan muodostaa yksinkertaisesti antamalla komentoriviltä komento sudo wvdial. Tämä ei kelpaa etäkäynnistyksessä, sillä joutuisit antamaan pääkäyttäjän salasanan - eli käymään koneella ja sen jälkeen palaamaan paikkaan, mistä etäkäytät. Selvitin, miten yhteyden saa syntymään tavallisen käyttäjän oikeuksin eikä mitään kysytä. Harrastamisessa on useampia menetelmiä asioiden selvittämiseksi. Olen ollut huomaavinani, ainakin omalla kohdallani, että mieluisin on se, missä ensin kokeillaan ja sen jälkeen luetaan mahdollista manuaalia. Niinpä ajoin komennon wvdial tavallisen käyttäjän oikeuksin. Tulostuneista virheilmoituksista päättelin, että muutamien aputiedostojen attribuutteja, muistaakseni hakemistossa /etc/ppp, pitäisi muuttaa. Tein muutoksia yhden kerrallaan ja lopulta komennon wvdial jälkeen ohjelma jäi ”roikkumaan” mustalle ruudulle. Kokeilu selaimella osoitti, että yhteys oli syntynyt. Yhteyden voi katkaista esimerkiksi em. mustalta ruudulta näppäilyllä CTRL-C. Kohtalaisen monimutkainen asia oli muuttunut perin yksinkertaiseksi, ”wvdial”. Toimivuuden testauksen jälkeen lisäsin yhteyden muodostuskomennon Ubuntun valikkoon ”Käynnistettävät sovellukset”.

Etäkäyttöä varten olen asentanut Ubuntuun ohjelman TeamViewer, joka toimii sekä etäkäyttöpalvelimena että tarvittaessa etäkäytön asiakasohjelmana. Ohjelma on hyvä siksi, että sitä käytettäessä etäkoneen ip-osoitetta ei tarvitse tietää vaan TeamViever löytää etäkoneen sen yksilöllisen tunnusnumeron perusteella. VNC olisi kätevämpi, sillä Android käyttöjärjestelmää käyttävässä tabletillani TeamViever etäkäytön asiakasohjelmana on aika kömpelö. Kömpelyyttä lisää mobiililaajakaistan hidas yhteys. Etäkoneella pitää olla valmis verkkoyhteys, sillä Teamviewer ei välttämättä osaa ottaa kiinni vasta käynnistyksen jälkeen muodostettuun yhteyteen. Siksi olen TeamViewer:in käynnistys skriptiin rakentanut ”dynaamisen” viiveen. Skripti näyttää tältä:

#!/bin/bash

while [ ! `curl -s http://whatismyip.org/` ]
do
    sleep 2
done
sleep 2
/usr/bin/teamviewer &


Viiveellä maustettu skripti näyttää kohtalaisen varmasti antavan mahdollisuuden TeamViewer:in nettiin pääsyyn ja koneen etäkäyttöön.

Palveluntarjoaja nettiosoitteessa http://www.dy.fi antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön oman ilmaisen domainin. Kun ”sikaarilaatikossani” on Apache käynnissä, ajattelin, että miksen ottaisi myös selaimella yhteyttä etäkoneeseeni. Osoite olisi http://haapasaari.dy.fi. Haastetta lisäävänä ongelmana on se, että nettitikulla muodostetussa yhteydessä koneen ip-osoitteeksi tulee milloin mitäkin. Lisäsin etäkoneeni käynnistykseen pienen kilkkeen, joka päivittää palveluun dy.fi koneen käynnistyksen yhteydessä saadun ip-osoitteen. Näyttää toimivan. Pitkän aikavälin savutestejä en ole tehnyt, mutta selainyhteys on toiminut ja muutaman tunnin aikana web-yhteys etäkoneelleni on ollut vakaa, vauhti tosin ei ole huimannut. Nettisoitteesta http://haapasaari.dy.fi/webcam löytyy muutama ”etäkuva”, mutta vain silloin kun ”maaseutukone” on käynnissä. Osoitteesta http://haapasaari.dy.fi/video/ löytyy vastaavasti muutama videoleike maaseudun rauhasta (tapahtumattomuudesta). Kuvat ja videot on etätallennettu ohjelmalla Muikku (amerikaksi Cheese).

Helmikuun alussa 2012
Hannu Haapasaari

maanantai 23. tammikuuta 2012

Talvea


Talven tullen käy viimat yli maan,
lehdetönnä nyt puut on viluissaan,
nurmikoilla on härmää kiiltävää,
yö päivän lyhentää.

Tänä vuonna tuon alunperin kai englantilaisen laulun sanat eivät ole aivan käyneet sääennusteesta. En tiedä kuinka oli Englannissa, mutta täällä härmääkin saatiin odotella aika myöhään syksyyn. Päivän lyheneminen sen sijaan tapahtui vanhan luonnonjärjestyksen tahdissa – pimeyttä riitti. Tulihan se pysyvä lumi sentään lopulta. Viime aikoina lumipeite on karttunut niin, että joku voi pitää tulosta jo liioitteluna. Lumipeitteen valoa lisäävä vaikutus on ehdottomasti miellyttävää – ja maisemat kauniita.  


Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Sivuston Wolfram Alpha säähakujen mukaan joulunajan lämpötilat Tampereella vuosina 2010 ja 2011 näyttävät tältä:











 




Viime joulun aikaan olivat lämpötilat nollan tienoilla, mutta edellisenä vuonna oli nykykäsitysten mukaan kovia pakkasia. Käyristä näkyvät Tampereen lämpötilojen vaihtelujen erot kumpanakin vuonna.

Tätä kirjoitettaessa Ilmatieteen Laitoksen lähipäivien paikallissään ennuste lupailee kohtuullisia talvikelejä pikkupakkasin.
 



 



Kevättalven aurinkoa odotellessa 2012
Hannu Haapasaari


perjantai 13. tammikuuta 2012


Mobiililaajakaista etäkoneen nettiyhteytenä


Panisinko saunan lämpiämään etäkäynnistyksellä100 kilometrin päästä - automatkan jälkeen odottaisi valmis lämmin sauna. Jos myisin jonkin sortin etäkäynnistyslaitetta, "sauna lämpiämään" olisi ehkä kelvollinen myyntimainos. Jos myisin laitetta tietokoneharrastajalle, olisi ehkä parempi ideoida muuta. En myy. Jos ostaisit, mihin voisit tarvita moista laitetta. Ohjelma Ritari Ässä on poskettomuudessaankin mielenkiintoinen tulevaisuuden visio. Olisi kätevää etäkäynnistää oma auto ilmaiselta Sampolan kirjaston parkkipaikalta. Kulkuväline ajelisi itse Stokan ovelle hakemaan isäntää hulluilta päiviltä. Järjestelmän hankinta- ja ylläpitokustannukset tulisivat katetuiksi säästetyillä parkkimaksuilla ja ostoksista saaduilla alennuksilla. Yli jäävä tuotto olisi käytettävissä vaikkapa edestakaiseen huvimatkaan junalla Humppilaan ja sieltä edelleen museorautatiellä Jokioisiin. Harrastelaitteiden kauko-ohjaus ei ole mitenkään uusi asia, monet pikkupojat ovat ohjanneet radio-ohjattavia laitteita. Etäkäynnistyksen ja etäkäytön tapaisia toimia suoritetaan perheessä kuin perheessä. Kahdeksankymmentäluvun beta-nauhurissani oli noin viiden metrin johdon päässä kytkin, jolla voi rajoitetusti komentaa nauhuria. Tänään harva käyttää televisiota tai nauhuria ilman "kapulaa". Digiboksin komentaminen etäkäytöllä antaa ohjelman katsojalle mahdollisuudet ravata jääkaapilla muulloinkin kuin mainoskatkojen aikana. "Etäpausetusta" käyttäen voit tehdä välillä kaikessa rauhassa kunnon voileivät ja jatkaa sitten siitä, mihin jäätiin. Autotallin ovi voidaan avata ilman, että kuljettajan tarvitsee nousta autosta ulos viimaan ja pakkaseen. Radiolinkillä toimivalla avaimella avataan auton lukitus. Sillä voidaan pienen matkan päästä myös "kysyä" missä kulkupeli on parkissa. Vastauksena on iloinen valojen vilkutus. Kodin langaton verkko antaa myös harrastelijalle mahdollisuuden kokeiluihin ja ideointiin. Mikrofanin kerholaisen pitämän ansiokkaan kerhoillan jälkeen muistelin, että olen jonkin aikaa pitänyt nettipalvelinta käynnissä ulkovarastossamme. En kuitenkaan viitsinyt pakottaa tietokonettani sopeutumaan talvikeleihin, olisi varmaankin hyytynyt pakkasissa. Kun tällä hetkellä pidän yhtä tietokonettani 120 kilometrin päässä, on etäkäynnistys ja etäkäyttö ollut mielenkiintoisena tutkimisen kohteena.

Käytössäni on ollut kahden tyyppisiä käynnistysreleitä. Pekka Ritamäen kehittämistä releistä on käytössäni ollut laite, jonka ohjaus perustuu kännykän näppäinääniin. (Tietoja löytyy kattavasti Probyte:n sivuilta, esim. http://remotesmart.wikidot.com/gsm-rele). Soittamalla releeseen kytkettyyn kännykkään voin yksinkertaisilla komennoilla kytkeä jonkin laitteen sähköt päälle tai pois. "Relekännykässä" on prepaid sim-kortti, jonka puheaikaa ei juurikaan kulu, koska kännykkä vain vastaa soittoihin. Sopivia vanhoja Nokian kännyköitä löytyy halvalla kirpputoreilta tai rompetoreilta. Kuuntelemalla soiton aikana laitteen vastausääniä pääsee hyvin perille releen tilasta. Kaukaisimmat soittoni komentojen lähettämiseksi olen tehnyt Lanzarotelta, Skype:llä. Etäisyydellähän ei ole merkitystä, mutta kun en ollut varustanut kaapelimodeemiani käynnistysreleellä, jouduin yhden kerran vaivaamaan tytärtäni modeemia buuttaamaan, kun Elisa-neiti oli nukahtanut kesken päiväuniensa. Soutumatka modeemia katsomaan olisi ollut aika hankala. Homma hoitui ja tietokone sekä kamera tottelivat taas kuuliaisesti etäkomentoja. Kamera kertoi, että siivousporukka oli unohtanut valot päälle kodinhoitohuoneeseen. Puhelinsoitolla etähenkilölle asia hoitui.

Linux käyttöjärjestelmä (minulla Ubuntu) on ollut hyvä, koska olen pystynyt välttämään hallitsemattomat automaattiset päivitykset. Windowsia kokeillessani kone saattoi päivitysten jälkeen joutua tilaan, jossa etäyhteys ei ollut mahdollinen. Windows-fanit varmaan toteavat, että olisi pitänyt opetella perusteellisemmin. Niin olisi, mutta kun elämän tarkoitus jo edesmenneen Douglas Adams'in mukaan on 42, niin en ole viitsinyt panostaa. Palvelimeeni olen varmuuden vuoksi sijoittanut mahdollisuuden etäbuuttaukseen. Yksi kotikameroistani on langattomassa kotiverkossa. Kamera hukkaa ajoittain nettiyhteytensä. Syy varmaan olisi kohtuuponnistuksin selvitettävissä, mutta edellä mainitusta syystä tarkempi tutkimus on tekemättä. Uudelleen käynnistämällä yhteys palautuu. Tällaista käynnistysreleen käyttöä on vähän vaikeaa mieltää hyötykäytöksi, koska sen merkitys maailmankaikkeudelle on huomattavasti vähäisempi yhdelle sen pikku muurahaiselle.
 
Toinen käyttämistäni reletyypeistä on TUTA S30 gsm pistorasia (Tietoja löytyy sivustosta http://coline.fi). Laitteelle lähetetään komentoja tekstiviestikoodeilla (esimerkiksi pistorasian tila #07#) ja se vastaa tekstiviestillä. Pistorasian voi asetuksella saada reagoimaan myös puhelinsoittoon (virta päälle tai pois). Laite reagoi vain asetuksissa ennalta määriteltyjen kännyköiden yhteydenottoihin). Jonkin aikaa oli käytössäni "yksiö" Nekalan Cityvarastosta. Huoneiston pinta-ala oli noin 3 neliömetriä. Mukavuuksia edusti yhteinen sosiaalitila. Ihan kätevä tilapäisvarasto. Ainoa haitta oli mielestäni se, että parisänky mahtui vain pystyasentoon. Ovi varastoon aukeni kännykkäsoitolla, siis saman tapaisella toiminnolla kuin gsm-pistorasiassani.

Otin vapaa-ajan asunnossamme käyttöön apulämmityksen. Ohlsonilta löytyi kätevä pikku lämmitin, maksimiteholtaan 1800 w ja "älyä" ei juuri nimeksikään - siis helposti komenneltava. Etäkäynnistän sen sopivasti vähän ennen 120 kilometrin ajomatkaa sinne. Asunnon lämmitys toimii sähköllä ja lämpötila on laskettu vähän alle kahdenkymmenen asteen silloin, kun emme ole paikalla. Etäkäynnistetty apulämmitin nostaa alle kahden tunnin ajomatkan aikana lämpötilan mukavammaksi. Tapanin  myrskyjen aikaan sähkölämmitteisillä asunnoilla oli sähkökatkoista johtuneita ongelmia, mm. lämmityksessä ja kylmälaitteiden toiminnassa. Myrskypäivän aamuna joskus kahdeksan jälkeen pistorasia ilmoitti sähköjen katkeamisesta ja illalla vähän ennen puoli yhdeksää tuli ilmoitus sähköjen palaamisesta. Samassa ilmoituksessa laite kertoi, että asunnon lämpötila oli laskenut kuuteentoista asteeseen. Seuraavana aamuna tuli ilmoitukset kahdesta lyhyestä sähkökatkosta ja samalla tieto, että asunnon "tyhjäkäyntilämpötila" oli palautunut ennalleen. Tässä kohden laitteen voidaan katsoa olleen "hyötykäytössä". Automaatioavusteisten toimintojen häiriintyminen pitkien sähkökatkojen takia esimerkiksi kotieläintiloilla on merkittävästi hankalampi asia kuin sähkökatko yksittäisessä asunnossa. Riippuvuus sähkön saannista tuli havainnollisesti tietoisuuteen kaikilla myrskyalueilla. Tuttavaperheellämme sähkökatko oli kestänyt 32 tuntia. Esimerkiksi ruoanvalmistus vaati tuolloin melkoista improvisointia.

Loma-asuntomme tietokoneen etäkäyttö on mielenkiintoinen haaste. Tarvittavat laitteet eivät saisi maksaa juuri mitään. Sähkö- ja nettikulut pitäisi minimoida. Vanhan, pienikokoisen "sikaarilaatikon" käyttöjärjestelmänä on Ubuntu. Ubuntun uusin versio (sen graafinen työpöytä) on muutoin ihan hyvä mutta työpöydän etäkäyttäminen on hieman hankalaa. Siksi olen sijoittanut työpöydälle valmiiksi kuvakkeen, jolla saan käyttööni bash komentotulkin. Useimmat toimet suoritankin komentorivin komennoilla tai bash-skripteillä. Gsm-pistorasia kytkee virran tietokoneeseen, reitittimeen, ip-kameraan ja pieneen näyttölaitteeseen. Siitä eteenpäin etäkäynnistyminen on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma. Loma-asunnossa ei kannata pitää kiinteää nettiyhteyttä, koska yhteyden käyttö on satunnaista ja ajoittaista.

Reititin ottaa nettiyhteyden nettitikulla, liittymänään prepaid mobiililaajakaista. Liittymää myydään ilmoittamalla maksiminopeudeksi 4 megabittiä. Esitteessä on varauma toteutuvasta yhteysnopeudesta. Tyypillisen nopeuden alarajaksi ilmoitetaan muistaakseni 0.2 megaa. Tämä on lukijasta riippuen lähinnä hyvä tai huono vitsi. Kun oli välttämätöntä asentaa linuksiini wine ip-kamerani käyttöön saamiseksi (kamerassa on vain windows asennusohjelma eikä sopivaa gurua ollut lähimaillakaan), näytti latausnopeus olevan jotain 20-30 kilobitin luokkaa ja lataus kesti hyvän joukon toista tuntia. En ihmettelisi vaikka sama etanailmiö olisi mahdollinen myös jossain Tampereella. Operaattoreita ei todellakaan näytä kiinnostavan palvelujensa tosiasiallinen parantaminen. Mikä heitä kiinnostaa, sen kai tietävät useimmat. Nettitikkuna käytän vanhaa tikkua Huawei e220. Surkeasta nopeudesta riippumatta se on näyttänyt saavan yhteyden kohtalaisella todennäköisyydellä. Jos yhteyttä ei syntyisi, voisi gsm-pistorasialle antaa komennon "paas katkasten yhteys imatran voimaan" ja lähteä vaikkapa halonhakkuuseen. Sekä tietokone että ip-kamera on liitetty reitittimeen eternetkaapelilla. Yksinkertaisuuden vuoksi etäkoneen wlanin käyttö on estetty. Langaton verkkoyhteys tukiasemaan on kyllä muilta koneilta mahdollinen. Etäkäyttöohjelmana on Teamviewer, koska sitä käyttäen etäkoneen ip-osoitetta ei tarvitse tietää vaan yhteys saadaan konekohtaisella numerotunnuksella. Vnc olisi etäohjelmana kätevämpi, mutta nettitikulla saadun yhteyden ip-osoite on milloin mitäkin ja saattaa vaihtua aivan yllättävästi. Osoitetta vahtivan skriptin kehittäminen ja sen käyttäminen vikasietoisesti saattaisi olla mahdollista, mutta ei minulle.

Linuksin käynnistyksestä pitää tehdä täysin automaattinen. Käynnistyrutiinit eivät saa kompastella. Biosissa pitää tehdä asetus, jolla ohitetaan koneen virtakytkin. Näin kone käynnistyy, kun se saa sähköä. Vaikka etäkoneen käyttäjä ei tarvitse etäkoneen näyttölaitetta, pitää sen olla kytkettynä, ainakin minun "sikaarilaatikossani". Käynnistysrutiinien viilauksella tämä pikku kömpelyys olisi varmaankin vältettävissä. Toisaalta kuka hullu nyt käyttäisi tietokonetta ilman näyttöä (viisas lausuma ehkä peräisin windows-maailmasta). Linuksia ajetaan tässä tapauksessa pääkäyttäjänä. Pääkäyttäjän salasana on tietenkin asetettu, mutta salasanan kysely käynnistyksessä pitää ohittaa. Varmistaakseni sen, että kone pääsee nettiin ennen etäpalvelimen käynnistystä olen laatinut vielä pikku skriptin. Pommitan silmukassa pyörien erästä netissä olevaa palvelinta, joka kertoo koneen ip-osoitteen. Silmukalla muodostetaan "dynaaminen" viive. Kun nettitikku on saanut yhteyden valmiiksi (minulle tuntemattomista syistä se kestää muutaman minuutin), tullaan silmukasta ulos ja tarvittavien ohjelmien käynnistys jatkuu. Nettiyhteyden testaus tapahtuu komennolla curl -s "http://whatismyip.org/". Voit kokeilla komentoa (ilman silmukkaa) suoraan linuksin komentotulkissa. Viivesilmukka on hyvin yksinkertainen. "Pommitettava" palvelin huomaa tykityksen vasta kun yhteys syntyy. Siis "pommittaja" ampuu pelkkiä huteja ja osumalla poistutaan silmukasta. Osumia tulee vain yksi eikä kukaan hermostu "siellä toisessa päässä". Käytin ensimmäisissä kokeiluissa kiinteää viiden minuutin viivettä, mutta akrobatia on aina viehättänyt, siksi viivesilmukka. Rouva on kylläkin ollut tyytyväinen, kun en moneen kymmeneen vuoteen ole tehnyt kärrynpyörää olohuoneessa. Yhteyden synnyttyä skripti käynnistää Teamviewerin taustaprosessina. 

 Viimeksi skripti käynnistää Firefox:in ja näyttää ip-kameran verkkosivun reitittimen luomassa lähiverkossa. Tätä ip-kameraa (Vilar) voidaan komentaa nettisivulta - esimerkiksi käännellä eri suuntiin - etäohjauksen sijasta etanaohjata hitaasta mobiililaajakaistan yhteydestä johtuen. Kameraa katsellaan vain etäyhteyttä käyttäen. Huomasit silmukkakuvauksesta tai ehkä omasta kokeilustasi, että etäkoneen (siis myös oman koneesi) ip-numeron selvittäminen on helppo juttu. Saadun ip-osoitteen avulla kameraa voisi katsella selaimellakin netin yli, mutta ip-osoitteen kummallisen vaihtelun takia meidän periferiaoloissamme netin yli katseleminen mobiililaajakaistaa käyttäen sisältäisi niin monta "pikku juttua", että Teamviever saa palvella tässä tapauksessa. Hyvällä onnella saadaan täydellisen pimeyden sijasta pitää vähän lumista etätalvea.

Etäterveisin Alastarolta tammikuussa 2012
Hannu Haapasaari