Itsepalvelu- vai palveluyhteiskunta

Palveluyhteiskunnan kehittyessä näyttää siltä, että palveltava saa yhä enemmän palvella itseään. Kielen kehittyessä sanat ja ilmaisut saavat uusia sisältöjä ja merkityksiä. Kielen taju muuntuu pikku hiljaa. Miten mahdat mieltää sanan palveluyhteiskunta merkityksen, ehkä siten, että sinua palvellaan – tai sitten niin, että suurin osa töistä on palvelun luonteisia.

Silloin tällöin pahoitellaan sitä, että kahvilakulttuuri hengittää vähän pihisten. Kaupunkioloissa esimerkiksi kahvilatilojen vuokrat nousevat niin, että on vaikeuksia palvelun järkevässä hinnoittelussa. Kahvikuppi maksaa liikaa monen mielestä. Vertailukohteena tosin on usein marketin tarjouskahvista keitetty oma kupillinen. Linux-kerhon pikku porukka kokoontuu silloin tällöin myös kahvilassa. Viihtyisän ympäristön lisäksi muutamassa niistä on ollut käytettävissä myös langaton verkko, ilmaiseksi – siis kahvilapalvelun lisäpalveluna. Niin, onhan myös kahvi ollut ihan hyvää, aivan muuta kuin pikabaarin automaatista pahvimukiin lirutettu.

Pankkipalvelut ovat yhä laajemmin maksullisia samalla kun asiakas joutuu pankkiasioissa yhä enemmän palvelemaan itseään. Onko palvelua se, että asiakas saa automaatilta käteisrahansa. Vielä on varsin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat nostaa rahansa pankin tiskiltä oikean ihmisen avustamana, mutta kun syrjäkylän konttori on lakkautettu ja lähin pankkitoimihenkilö on vaikkapa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Kaupungissa voit joutua samaan tilanteeseen, koska lähikonttorisi käteispalvelut on lakkautettu. Kun käytät automaatteja, palvelet itse itseäsi. Sama pätee pankkipalveluihin netissä.

Olen joitain kertoja asioinut huoltoasemalla ihan palveltavana. Kotimaan maaseutuhuoltikalla ostin autonpesun. Palveluhenkilö suoritti käsin huolellisen esipesun, antoi sen jälkeen pesurobotin tehdä karkean työn ja lopuksi tarkisti tuloksen, korjaili vähän ja kuivasi. Miellyttävä palvelukokemus ja erinomainen työn tulos. Ulkomaan matkoilla on useimmiten huoltoaseman palveluhenkilö suorittanut tankkauksen – ihan mukavaa. On aika moinen kontrasti siihen, että kyyristelet kylmän aseman automaatilla peitellen tunnusluvun näppäilyäsi, ettei vain rikollinen tavalla tai toisella kaappaa tietojasi. Edistys on toki tärkeää ja hienoa, mutta asioilla on puolensa.

Maalaiskaupassa oli ennen vanhaan tuoli tai peräti penkki, jolla asiakkaat voivat levähtää, istuskellen ja maailmaa parantaen. Asiakkaalla ei ollut kiire, ei myöskään kauppiaalla. Nykyajan supermarketissa voi olla tilaa hehtaarikaupalla, mutta harvemmin penkkiä, millä levähtää, mihin istahtaa jutustelemaan. Tavarat ovat hyvin esillä ja ostoskärry kulkee. Palveluhenkilökin löytyy neuvomaan, missä etsimäsi tavara tai hyödyke on. Onneksi aika harvoin sentään opastusta tarvitseva saa vastauksen ”siellä niitä on hyllyssä”. Asiakasta palvellaan myös palvelutiskiltä, mutta paljon on omassa varassa. Palvelualttius vaihtelee erittäin paljon, samoin palveluhenkilöiden asiantuntemus. Kivijalkakaupat ovat melkein hävinneet tai muuttuneet ostoskeskusten pikku myymälöiksi. Melko uutta suuntausta asiakkaiden palvelussa edustavat tavaratalot ja muutaman kaupparyhmittymän marketit ja supemarketit. Viinakauppaan ei tarvitse nykyään mennä lakki kädessä. On jopa mahdollista alan valintamyymälässä etukäteen varata asiantuntijaopastus.

Entiaikaan palvelua oli runsaasti tarjolla, nyt sitä kyllä saa etsimällä – joskus vain vaatimalla. Kunnallisia palveluja on edelleen runsaasti, jopa runsaammin kuin ennen. Tosin usein on niin, että palvelu on, mutta se ei ole käytettävissä. Pikaisen avun tarvitsija joutuu valitettavan usein hakemaan apunsa terveyskeskuksen sijasta yksityislääkäriltä. Ääritapauksissa apua tarvitsevaa kierrätetään kunnalliselta luukulta toiselle. Hallintoalamainen juoksee kuuliaisesti, koska tarvitsee sen mitä on hakemassa. Pahimmassa tapauksessa hän saa vain rahalla sekä apunsa että asiallisen kohtelun ja statuksensa kansalaisena. Palveluja myös tyrkytetään, kyllästymiseen asti. Kännykänomistajan riesana ovat liian usein sähkö- puhelinliittymä- ja lehtikauppiaat. Työtäänhän he toki tekevät, mutta liika on liikaa. Onneksi on katsottu tarpeelliseksi tarkistaa lainsäädäntöä tältä osin. Vielä pitkään saamme varmaankin odottaa tilannetta, jossa puhelimen soidessa ei tarvitse arvailla, onko tulossa myyntipuhelu vai ”hei missä olet”-puhelu.

Palvelujen tarpeessa ja saatavuudessa on eroja ajasta toiseen. Kirjoittajan on vaikea kuvitella, miten tämän päivän nuori palvelun tarvitsija voisi todella hahmottaa juuri mitään 40- tai 50-luvun tilanteesta. Elämäntyyli on kerta kaikkiaan erilainen kuin silloin – samoin tarpeet ja mahdollisuudet. Jotain entisestä kaipaa kyllä takaisin, mutta ei sitä kaikkea.

Mietteitä maaliskuussa 2012

Hannu Haapasaari

Windows kasi beta

Päätin ottaa kokeiluun Windows 8 beta-version. Miksi. Kun sen oletustyöpöytä näyttää vähän saman laiselta kuin on kännykässä Nokia Lumia. Pitäisikö siis ottaa käyttöön myös Lumia, entisen HTC:ni tilalle. Itse asiassa me odotamme, että uusi olisi aina jollain tavalla parempi kuin entinen. Windowsin eri versioiden vähitellen kehittyessä paremmiksi on myös käyttäjän pinnaa koeteltu. Käyttikset ovat kasvaneet ja samalla on niiden hitaus tupannut lisääntymään. Möhkö on tahmeampi kuin ketterä pikku kirppu. Tahmeuden huippusaavutus lienee ollut Windows Vista. Toimihan se tietenkin kohtuullisesti, kun piti sovellusten määrän pienenä ja siivosi kaiken aikaa. Tämä uusi varmaankin on erinomainen - saa nähdä.

Windows 8 kokeiluversio löytyi netistä helposti ja Elisa-neiti oli suosiollisella päällä 2.5 gigan latauksen aikana. Ubuntun poltto-ohjelmalla tein käynnistyvän DVD:n. Tuttu työkalu tahkosi eikä aikaakaan kulunut kohtuuttomasti. Valitsin koneeksi vanhan Acerin läppärin, johon olin Vistan lisäksi asentanut Linux Peppermintin. Jos homma jotenkinkaan onnistuu, läppäri kulkee sitten mukana myös maaseudulle. Siinä on ihan hyvä näyttö ja kohtuullisesti vääntöä.

Asennus pyörähti käyntiin. En kertonut asennusohjelmalle tai koneelle tai kellekään, että olin ajatellut jättää mahdollisen kompastusesteen, Linux-windows dualbootin, asennuksen haasteeksi. Siis suoraan vain toimiin ilman mitään valmisteluja. Melkein voisi veikata, että useimmin uuden jakelun asentamiseen tarvitaan ainakin kaksi konetta. Se toinen on "varalla" ongelmien selvittämiseen netin avulla. Windowsin asennuksella on tapana kysyä ns. "Product key":tä. Tämä oli uskollinen tavoilleen. Kokeilin ensin ilman PK:tä ja sitten heittää kyselykenttään jotain ja viimeksi erään omistamani Windows:in PK:tä. Olin jo valmiiksi asennoitunut käymään netissä, mutta yrittäähän pitää, kun työn alla oli ilmainen kokeiluversio. Eipä ollut Bill Gatesin porukka hukannut vainoharhaisuuttaan. PK löytyi netistä ja asennus nytkähti eteenpäin.

Windows on aina ollut vähän kuin Euroopan omistaja, vaikka onkin amerikkalainen. Se on rymistellyt asennuksen alusta loppuun tyylillä "pois alta risut ja männynkävyt". Siis kaikki muu sileäksi. Asennusohjelma antoi valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen olisi säästänyt olemassa olevia käyttäjän tiedostoja - toinen ei. Valitsin ensin mainitun. Samalla muistui mieleen vanha suomalainen sanonta "Kokenut kaiken tietää". Epäilin, ettei vaan toteutuisi sen jatko "vaivainen kaikki kokee". Niinhän siinä kävi ettei siitä mitään tullut. Asennus eteni ja kahvipannu pulputti. Kun työmaalla sitten oli hiljaista, piti tarkistaa tilanne. Homma oli juuttunut ja sanoma oli suunnilleen niin, ettei asennusta voida jatkaa. Siispä käyttöön suunnitelma kaksi. Annetaan asennuksen putsata levystä osio. Tässä olisi huolellisuus ja lukutaito saattanut auttaa. Kun minulla ei kumpaakaan ollut riittävästi, pysähtyi asennus seuraavaan ongelmaan.
Tämän jälkeen väärinkäytin vähän erästä vanhaa Linux:in asennus-CD:tä. Aloitin Startcom Enterpise:n asennuksen niin, että jakelu saisi käyttöönsä koko kiintolevyn. Kun se oli saanut levyn formatoitua, katkaisin homman ja aloitin Windows 8:n asennuksen alusta. Nyt ohjelmalla olisi käytettävänään koko levy eikä minulla mitään sen vanhoista tiedoista. Ohjelma huomasi, että linux oli tehnyt liian pienen osion asennusta varten ja että se lisäksi oli väärää tyyppiä. Olisi pitänyt olla NTFS. Osion muokkaus sujui vaivattomasti asennsuohjelman omien valintojen avulla. Kaiken kaikkiaan aika monien "pikku juttujen" jälkeen kasi oli kuta kuinkin käyttövalmis. Helpoin tapa tehtävän suorittamiseksi olisi kantaa kaupasta kotiin uusi kone jossa on valmiina uusi käyttis. Virallinen jakelu tullee aikanaan, joskus vuoden lopulla, sisältämään ongelmattoman ja selkeän asennusohjelman. Jos entinen käyttis on ollut jokin Windows etkä piittaa vanhojen tietojen menetyksestä, niin ei muuta kuin rahat tiskiin ja menoksi. Harrastaja hakee mielellään ilmaisen kokeiluversionsa koneeksi jonkin epäkelvon vanhan louskun, että haasteet tulevat  tutkituiksi ja voitetuiksi.

Kaupallisuus on enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä kaikissa nykyohjelmissa ja järjestelmissä. Näin on myös kasissa. Lukija ja kokeilija voi itse arvioida asiaa esimerkiksi Windows 8:n uuden  työpöytänäkymän perusteella. Vähän aikaa suhattuani uutuuden näkymissä ja ikkunoissa, kokeilin löytyisikö käyttömahdollisuuksia vanhoille tutuiksi tulleille ohjelmille. Työpöydän perinteisempään näkymään asensin mm. seuraavia tuttuja sovelluksia: Firefox, TotalCommander, IrfranView, OpenOffice, VirtualBox sekä otin käyttöön Apachen ja ftp-palvelimen. Tämä toinen näkymä näyttää ihan siedettävältä - itse asiassa samalta kuin edellisissäkin Windowseissa. Ei huono. Se mainittu toinen tietokone, halpa pikku Acer Ubuntuineen, on ollut käytössä tämän teksin kirjoituksessa, kun kasibeetasta puuttuu skandinäppäimistö. Selailija-musankuuntelija-videoidenkatselija pärjää tässä vaiheessakin alkuperäiskasilla.

Maaliskuun alussa 2012
Hannu Haapasaari